ROOPE (estää häntä). Aiotko mennä naimisiinkin hänen kanssaan?
HILMA. Sepä tyhmä kysymys! Tietysti menen. — Mikä halu sinulla nyt tänään on minua puhutella? Se muuten ei juuri ole sinun tapaistasi.
ROOPE. Älä ole suotta pisteliäs. Eihän sinua viimme aikoina ole saanut nähdäkään, kun vilaukselta joskus.
HILMA. On niitä ollut aikoja ennen viime aikojakin. Mutta mitä tässä lörpöttelemme. Lähde sinäkin ehtoolliselle! (Aikoo taas lähteä.)
ROOPE. Hilma! Älä mene vielä! — Tänä iltana minä tahdon puhua suuni puhtaaksi. Kuuntele minua tämä yksi kerta vaan! Minä pyydän sinua … jää tänne siunaamaksi hetkeksi vaan!
HILMA. No, annahan kuulua sitten, koska noin intoilet! (astuu laudalle.) No? Vastako alat miettiä sanottavaasi?
ROOPE. Enkä ala. Olen sen jo miettinyt moneen kymmeneen, moneen sataankin kertaan. Vaikka on siinä vähän uuttakin joukossa. (Istuu hakokasalle lähelle Hilmaa.) Muistatkos mikä päivä on huomenna?
HILMA. Pääsiäispäiväksihän se almanakassa on merkitty ja se kai se onkin. Vai aiotko sinä muuttaa sen joksikin muuksi?
ROOPE. Huomenna on isävainajasi kuolinpäivä.
HILMA (hämmästyy). Se on totta.