ROOPE. Onhan kaikki taas hyvin, jos sinä vaan tahdot.
HILMA. Mitä minun pitäisi tekemän sitten?
ROOPE. Sitä en tiedä. Tee niin kun omatuntosi käskee. Silloin teet oikein.
HILMA. Omatuntoni? — Se käskee tekemään sellaista, jota en voi tehdä.
ROOPE (alakuloisesti). Se käskee tekemään isävainajasi tahdon jälkeen, mutta sinä et voi, kun rakastat tuota toista. Ole huoleti. Se ei saa kiusata sinua, se asia. Minusta pääset heti rauhaan.
HILMA. Roope, kuule minua! Minä en rakasta häntä. Tällä hetkellä minä huomaan, että minä … voi Jumala sentään.
ROOPE. Etkö sinä häntä — rakastakaan?
HILMA. En. Minä olen vihannut häntä siitä hetkestä, kun…
ROOPE. Mutta olethan sinä kihloissa hänen kanssaan?
HILMA. Hän jätti kihlansa minulle … en tullut sitä kieltäneeksi… Voi, jos minä voisin sanoa sinulle kaikki! Minun pitäisi tehdä sinulle — tunnustus. Juuri sinulle minun pitäisi se tehdä. Mutta minä en voi, en uskalla. (Alkaa sataa lunta.)