GRÖN. No, siihen kyllä vielä ehdit. Peijakas, kun harmittaa tämä
Pöystin asia. Jos se Ojala edes kohdakkoin saisi niitä perintörahojaan.
Hänellä on Purimoon maksettavaa 3000 ruplaa. Ehkä voisin niitä käyttää
nyt ensi tilassa, siksi kun … maljasi! —
NIMISMIES. Terve, terve! — Purimoonko se Ojalan velkakirja onkin?
GRÖN. Tänne se on.
NIMISMIES. Hm! vai niin, vai tänne se on. Jahah! Onko se jo ylös sanottu.
GRÖN. On kyllä. Kaikki on laillisessa kunnossa.
NIMISMIES. Kuuleppas! Minä tässä tuumailen, että tuota, jos sinä niillä Ojalan rahoilla maksaisit minulle sen 2000, niin pääsisimme siitä selväksi. Ja, sitä paitsi, minä tarvitsisinkin rahojani. Olen vähän tehnyt metsäkauppoja noiden takamaalaisten kanssa.
GRÖN. Kyllähän minä sen sinun velkasi suoritan sittemmin. Tämä Pöystin asia on ensin selvitettävä. Siihen ajattelin nyt väliaikaisesti käyttää juuri niitä Ojalan rahoja, siksi kunnes saan omat asiani tolalleen taas.
NIMISMIES. Se on ikävä seikka, mutta kyllä minä olen pakoitettu sentään vaatimaan saatavani.
GRÖN. Aiotko sinäkin ruveta minua ahdistamaan, vaikka hyvin tiedät, että nykyään olen tiukimmillani.
NIMISMIES. Minun täytyy, kun olen pulassa. Pöysti sitä vastoin ei ollenkaan tarvitse rahojaan. Hän kyllä odottaa, jos puhut hänen kanssaan.