GRÖN. Äh! Sellaisen pölkyn kanssa ei voi ryhtyä mihinkään sovitteluihin.
NIMISMIES. Mutta jos nyt Pöysti ei anna perää ja jos minä pysyn vaatimuksessani, niin jompikumpihan silloin jää maksamatta, kun ei kerran varasi riitä molempiin. Eikö siinä tapauksessa sinun velvollisuutesi etukädessä minua kohtaan…
GRÖN. Hiiteen kaikki velvollisuudet! Minun omat varani eivät riitä kumpaankaan. Jos sinäkin vedät minut kovalle, niin jäätte molemmat vainaiksi, sekä sinä, että Pöysti.
NIMISMIES. Ja sinä et ole ennemmin ilmoittanut tilastasi! Huono merkki tuollainen salaaminen. Minä olen todellakin ollut liian lammasnahkainen sinua kohtaan, kun en ole aikaisemmin ryhtynyt tehokkaampiin toimiin. Nyt se on jo ehkä liian myöhäistä.
GRÖN. Aikaisemmin se olisi ollut vielä myöhäisempää.
NIMISMIES. Oli mitä tahansa. Luuletko, että minä aion seisoa kädet ristissä ja katsella töllöttää omaa häviötäni. Ei poikaseni!
GRÖN. Ole nyt maltillinen ja ymmärrä minua oikein. Minun täytyy tehdä konkurssi, jos sinä pakoitat minua. Ja siinä tapauksessa et tule saamaan penniäkään. Mutta —
NIMISMIES. Mutta mitenkä herran nimessä sinä sitten vastaisuudessa olet ajatellut selviäväsi, koska sinun oma omaisuutesi on niin perin tyhjiin kuivanut.
GRÖN. Sinun kanssasi voin siitä puhua … terve nyt ensin! Ota pohjaan ja pane toista likoon! Mutta Pöystin kanssa — mahdotonta. — Minä, näetkös, olen kihloissa Hilman kanssa.
NIMISMIES. Kenen Hilman? Tämän Purimon tyttären kanssa?