GRÖN. Niin — hänen kanssaan.
NIMISMIES. Ähä! Vai niin, no, se muuttaa asiat. Jos siinä vaan on vankka perä. Minä muistan kuulleeni, että se Purimon eturenki … mikäs sen nimi nyt…
GRÖN. Roopeko?
NIMISMIES. Niin juuri. Minä olen kuullut, että hän olisi…
GRÖN. Loruja! — Akkojen juoruja! Hilma on sitä paitse kiinnitetty minuun muutenkin. Asia meidän kesken on ihan varma.
NIMISMIES. Mitä tarkoitat?
GRÖN. Hm! Löytyy pieniä seikkoja, tuollaisia — aviollisia suhteita.
NIMISMIES. Aha! Ha, ha, ha! Onneksi olkoon sitten, onneksi olkoon!
GRÖN. Nyt kai sinä huomaat, että parasta sinun on jäädä odottamaan. Heti kun olemme naimisissa, voit olla varma saatavastasi. Mutta nyt voisi ehkä koko naimiskauppa pilaantua jos —
NIMISMIES. Kyllä ymmärrän. No voinhan minä — tässä tapauksessa… Hm! Jättäkäämme sitten se asia toistaiseksi. Minä toivon, että sinä sitten pidät muretta siitä. Hm! Koska asiat ovat sillä kannalla, niin minun pitää vähän auttaakin sinua. Minulla, näet, sattuu olemaan mukanani nuot Ojalan perintö-rahat. Minun piti tällä matkalla poikkeuttaa ne omistajalleen, mutta koska ne ovat haalitut Purimon velkaa varten, niin parasta on, että heti teemme niillä selväksi tämän Pöystin jutun.