GRÖN. Kerrottakoon mitä tahansa. Se on valhetta, sanon minä. Ja tottahan sinä minua uskot.
HILMA. Uskon, kun teette itsenne uskottavaksi.
GRÖN. No, niin. Sinä olet hyvin järkevä tyttö, kun puhut tuolla tavoin. Jättäkäämme nyt tämä asia. Minä vakuutan, että kaikki on entisessä järjestyksessään.
HILMA. Puhdistakaa sitten itsenne?
GRÖN. Johan minä sen tein. Etkö sinä luota minun vakuutuksiini.
HILMA. Minä luotan, jos näen velkakirjat.
GRÖN (hillitsee kiukkuansa). Oletpa sinä itsepäinen. (Menee pöydän luo.) Voinhan niitä sinulle näytellä, jos niistä saat mitään tolkkua.
HILMA. Kyllä minä saan. Kaikkiastaan pitää olla velkakirjoilla 17 tuhatta ruplaa.
GRÖN (työntää aukasemansa laatikon kiinni). Sellaista nenäkkäisyyttä!
HILMA. Miksi ette näytä?