KALLE. Ett'ei meistä kahdesta taida tullakaan mitään. — Sinä olet vetänyt minua nenästä jo kauvan aikaa.
MIINA (tulee navetan ovelle. Nojaa ovipieleen). Kuinka niin — nenästä?
KALLE. Niin vaan. — Luuletkos, etten minä ole nähnyt, miten sinä hyvittelet Roopea!
MIINA. Hyvittelen Roopea?
KALLE. Katsos nyt taas, kuinka viaton sinä olet. Hyi saakeli! (Alkaa hakata.)
MIINA. Häpeä vähän, kun tuolla tavalla haukut! (Menee navettaan kun näkee Roopen tulevan. Kalle alkaa vihellellä.)
ROOPE (tulee pihaveräjästä, kantaen pieniä tikapuita, vasaraa ja muutamia suutteita. On pyhävaatteissa). No mitäs sinä ajattelet mies?
KALLE. Mitä — ajattelen?
ROOPE (menee keinun luo, pystyttää tikapuut ja kiipee ylös). Olenhan sanonut, että Purimon työt pitää aina käydä etukynnessä. Juhla on ihan oven suussa ja sinä vielä hakoja kalkuttelet.
KALLE. Ehtiipä tästä vielä.