GRÖN. Sitä parempi, sitä parempi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pidä sinä huoli Roopesta, Hildan suhteen olen minä varma.
Esirippu alas.
KOLMAS NÄYTÖS.
Pääsiäismaanantai ilta. Purimon pirtti, jossa on tavallinen hämäläinen sisustus. Kaisa, ruotimuori, makaa muuripenkillä. Kaksi talikynttilää palaa pöydällä.
TILTA (tulee lumisena, hameenhelmukset nostettuina ja sarsipalttoo nuoralla uumalle sidottuna, kantaen halkoja, jotka heittää suurella kolinalla pesän eteen).
KAISA (unen pökerryksissä kavahtaa pankoltaan). Herra siunatkoon ja varjelkoon! — Hyi! Mitäs tuolla tavoin ihmisiä säikyttelet! Hyvä Jumala, kun oikeen… Sinä olet se vanha höntti! Olet mar sinä! Kun suotta aikojaan noin tuulahuttelee.
TILTA (hakkaa lunta hameistaan). Kaikistapa sitä säikähtääkin. Niinkun hyvästäkin!
KAISA. Vähemmästäkin — maailmanlopun kolinasta. Ajattelin jo mitä hyvänsä. Hyi sentään!
TILTA. Sellainen koiran ilma! Hyh!
KAISA. Vieläkö pyryttää?