TILTA. Mutta jos Hilma palaa tohtorista. Ei sairas ihminen voi tanssin mellakkaa kärsiä.
MIINA (nousee). Nyt on hyvä, kun on kuivaa kavioissa. (Menee istumaan peräpenkin päähän, vastapäätä Tiltaa.) Tiedätkös mitä minä sain kuulla karvarin Kaisalta? Ei Hilma ollut ajanutkaan kaupungin tietä, vaan poikennut Uotsolaan päin. Kaisa oli nähnyt.
TILTA. Onkos sielläpäinkin sitten joku tohtori?
MIINA. Eikä ole. Ei se tohtoria taitanut tavoittaakaan. Jumala tiesi, minnekkä meni. Kylläpähän Kalle kertoo, jahka palaavat.
TILTA. No, eipä nyt vielä! Vai ei se sairas ollutkaan. Valehteli vaan.
MIINA. Kuka sen tietää mitä tuumia heillä on tekeillä.
TILTA. Kovin oli Hilmakin ärtynyt, kun tuli rustmestarin puheilta aamulla. Ja kun sitte lähetettiin oikeen kruununmiehillä sitä Roopea hakemaan. Voi, voi sentään!
MIINA. Sanos muuta, kun asiaa! Kuules!
TILTA. Mitä?
MIINA. Etkö sinä kuule kulkusten ääntä?