TILTA. Kuulen jo. Se on Hilma.
MIINA. Lähdetään nyt tavallista pikemmin askareille. (Rupeavat pukemaan. Krassun ääni lähestyy ja pysähtyy rapun eteen.) Missä maailmassa minun huivini on?
TILTA. Hyi, kun on tuo takkini ihan läpimärkä. — Rapun eteen se pysähtyi. Olisiko vieraita hyvässä lykyssä? (Kurkistaa ikkunasta.) Herrajesta! Vieraita onkin! Tules katsomaan!
MIINA (menee akkunaan). No, sun turkanen! Näetkös, Lepsihän se on. Voi, voi, kun nyt vielä tulee sulhasia tähän mylläkkään.
TILTA. Kukahan sillä Lepsillä nyt taas on mukanaan?
MIINA. Kai niille sahtia pitää antaa, vaikk'ei Hilmakaan ole kotona. (Menee herättämään Kaisaa.) Muori! Kuulkaas muori! Nouskaa ylös! Tulee sulhasia.
KAISA. Mikä on? Kuka tulee?
MIINA. Lepsi tulee poikia kaupalle.
TILTA. Tulevat jo porstuassa.
HILMA (tulee. Alkaa riisuutua. Heittää huolimattomasti vaatteitaan sängylle).