TILTA ja MIINA (pyrskähtävät nauramaan).
KAISA. Voi noita hupsuja!
HILMA. No?
MIINA (nauraa). Me luulimme sinua Lepsiksi! Ha, ha, ha! Eipä hullumpaa, voi olla.
TILTA. Sinä sitä ensin sanoit. Hahaha! Ja Lepsiltä sinä näytitkin.
MIINA. Sen teki tuo valkoinen huivisi. Näytti aivan kun Lepsi partoinensa olisi noussut reen perästä. Hahaha!…
TILTA. Kyllä niitä kohta tulee sulhasia taloon, kun noin aaveet kulkevat edeltäpäin. Hahaha!
MIINA. Se on totta! Saadaan nähdä vaan. Minä olisin ihan voinnut vannoa, että se oli Lepsi. — No Tilta! Mennään nyt vihdoinkin!
TILTA. Mennään mennään! (Menevät nauraen ja puhuen.)
HILMA (katsoo heidän jälkeensä). Iloa ja riemua! — Kelpaa heidän.
(Menee istumaan tuolille pesän eteen.)