KAISA. Sellaisia honkkelia molemmat! Niinkun valkean vaaraan herättivät minunkin, vanhan ihmisen.
HILMA. Onko kotona tapahtunut mitään erityistä?
KAISA. Mitäpäs täällä? Yksin olen ollutkin melkein koko päivän. Miinakin tuli vast'ikään. Koko talo onkin muuttunut autioksi kun kirkkomaa.
HILMA (arasti). Roopesta ei ole kuulunut mitään?
KAISA. Ei ole. — Voitko uskoa, kun…
HILMA. Siellä tulee joku. Ehkä se on Roope.
GRÖN (tulee ulkoa. Hilma väistyy etualalle pöydän luo. Grön tarkastaa Hilmaa. Katselee sitten ympärilleen, mutta ei huomaa Kaisaa. Menee Hilman luo). Mitä sinä täällä väen pirtissä teet! Menisit kamariisi, tai olisit tullut sinne minun puolelleni. No, mitä lääkäri sanoi? Kerroppas mitä hän tiesi? (Menee Hilman luo ja panee kätensä hänen olkapäilleen.)
HILMA (väistää). Minä en käynyt lääkärissä.
GRÖN. Missä sitten?
HILMA. Uotsolassa.