GRÖN. Et sinä ollenkaan tule onnettomaksi, kun menet avioliittoon minun kanssani, päinvastoin.
HILMA. Mutta jos en tekisi sitä —
GRÖN. Niin huomis päivänä kerrotaan sinusta kauniita juttuja kylällä.
HILMA. Ei, ei! Se ei saa tapahtua. Tulkoon ennen — Tehkää sitten minun kanssani mitä tahdotte.
KAISA. Älä myönnä mitään, joka on vasten omaatuntoasi! Toisella tyhmyydellä ei saa toista sovittaa.
HILMA (menee Kaisan helmoihin). Muori! Rakas muori.
GRÖN (hämmästyy). Mitä pirua? Koska sinä, ämmä, olet tänne tullut?
KAISA. Minä olen Purimon muuripenkillä istunut jo toistakymmentä vuotta. Mutta en koskaan ole tässä huoneessa kuullut sellaisia sanoja, kun nyt.
GRÖN. Niistä sinä pidät kauniisti suusi kiinni, ruotivaivainen.
KAISA. Minä puhun, kun tahdon. En kysy siihen lupaa teiltä.