KAISA. Voi raukka, jos et vielä ihan todella sairastuisi kaiken hyvän päälle. — Lähdetään sitten.
HILMA. Saunaanko? Ei koskaan, niinkauvan kun minä olen emäntänä talossa. Minäkö päästäisin teidät saunaan asumaan. Oletteko suunniltanne?
KAISA. En tohdi tännekkään jäädä, kun niin ankarasti komensi pois.
HILMA. Muuttakaa minun kamariini sitten. Siellä saatte olla rauhassa.
Kalle hyvä, taluta muori sinne!
KAISA. Jumala sinulle palkitkoon hyvyytesi!
KALLE. Pitääkö oikeen kantaa?
KAISA. Ei. Talutat vaan tuosta kainalosta. Kas niin! (Menevät kamariin.)
MIINA (tulee ulkoa). No, voi, voi tuota muoria, kun antaa pesän hiipua ihan mustaksi, eikä viitsi panna peltiä kiinni. Kyllä sitten yöllä hytisette ja valitatte viluanne. (Panee pellin kiinni.) Eikös se taas ole nukkunut! (Menee katsomaan.) Herra siunatkoon! Mikä muorin on vienyt?
KALLE (tulee). Muoriako sinä haet?
MIINA. Niin. Mihin muori on joutunut?