KALLE. Vast'ikään talutin sen tuonne kamariin. Rustmestari käski viedä saunaan, mutta ei Hilma antanut. — Onkos sulla ollut ikävä, kun olen koko päivän ollut poissa?
MIINA. Olisi ehkä ollut, mutta kävin kirkossa ja poikkesin karvarille palatessani.
KALLE. Ei sulla taida olla yhtään lämmikettä, minkäänlaista? Tuntuu niin väristävän.
MIINA (nauraa). Mikäs sinua nyt pani väristämään lauhkeimmalla suojalla?
KALLE. Ihan totta. Sormeni ovat aivan kontassa. Tunnustapas! (Ottaa
Miinaa poskista kiinni.)
MIINA. On aina ne kylmät. Pitää ehkä hieroa viinalla. Ha, ha, ha!
KALLE (sylkäsee). Ei vähä pahaa tekisi.
MIINA (menee kaapille). Katsotaan jos täällä löytyy tilkka. Tule tänne nyt sitten. — No, anna kouras tänne, että saan valaa.
KALLE. Ei huolita kourista. Pannaan suuhun vaan. Ehkä se sieltä valuu sormen päihin.
MIINA. Kyllä minä sen arvasin, että syy on suussa, eikä sormissa, ha, ha, ha! Annas kun kaadan, et saa muuten.