HILMA (polvillaan). Rustmestari hyvä, älkää menkö pitemmälle. Älkää
Jumalan nimessä tehkö sitä. Jos minulta jotakin vaaditte, niin sanokaa.
Viekää omaisuuteni, viekää…
GRÖN (tempaa Hilman ylös). Suus kiinni, hullu! (kuiskaa Hilmalle.)
Sinun omaisuutesi ei häntä pelasta, vaan sinä itse, jos —
HILMA. Hyvä Roope! Anna minulle anteeksi, tee se isävainaajani muiston tähden. Ja tule Purimoon niin pian, kun voit? Tuletko? Lupaatko sen?
ROOPE (katsoo Hilmaa). Minä tulen. Hyvästi Hilma! (menee.)
HILMA. Jumalan haltuun! (Tulee penkin päähän istumaan ja itkemään.)
GRÖN. Kas niin! Viekää vallesmannille terveisiä! (Kaikki seuraavat
Roopea, paitsi Grön, joka kävelee edestakaisin. Pysähtyy Hilman eteen.)
Sinä tahdoit kernaasti uhrata jotain Roopen pelastukseksi. Eikö niin?
HILMA (ei vastaa).
GRÖN. Jos kolmen viikon kuluttua olet minun kanssani vihitty, on Roope vapaa.
HILMA (nousee, katsoo hämmästyneenä Gröniä).
GRÖN (nyökäyttää päätään ja menee).