Esirippu alas.
NELJÄS NÄYTÖS.
Eräs iltapäivä syyskesällä. Maantien risteys Purimon talon luona.
Keskellä näyttämöä piiskuri-tolppa.
VIRVELI (istuu piiskuri-tolpan juurella vitsoja karsimassa).
Missästä se mylläri?
Ai, ai, ai, mylläri.
Tulis, tiipelis, taapelis, tom, tom, tom!
Tulis, tiipelis, taapelis, tom!
Mitäs sull' on kalua?
Ai, ai, ai, kalua.
Tulis, tiipelis, taapelis, tom, tom, tom!
Tulis, tiipelis, taapelis, tom!
KAISA (tulee oikealta, nojautuen kainalosauvaan). Eikös vaan se ole
Virveli, joka loilottelee täällä?
VIRVELI. Pernales Olkkoseen tuota Kaisa muoria! Eipäs teitä ole näkynyt liikkeellä herran hepusiin hetkiin. Kas, kun pääsee noin vaan omin neuvoin juoksentelemaan.
KAISA. Vaivaista pääsemistä! Hoh, hoh! Hyvää päivää sentään, Virveli vaari!
VIRVELI. Jumal' antakoon hyvää päivää! Minnekäs te nyt oikeastaan yritätte?