ILMOLA: Kas niin! Eihän se mies taida niin hataramielinen ollakaan. Käyköön vaan hänkin todistamaan. Eihän lisä pahoita. Sittenpähän saadaan paremmin tuon Kelan viisaus vipuun ja sittenpä hän saa maksaa enempi kulujakin vehkeistään. Ja ompahan ihme jos ei hän saa vankeuttakin vielä siitä pöyhkeydessään. Niin kamalalla päällä hän näkyi olevan, ja kun hän vielä väkijuomilla karkaisee tuota muutenkin rohkeata runtiaan, niin ompa hänessä leukanata siksi, että menee mahdottomuuksiin oikeuden edessä. Sepäs nähdään vielä.
VINKKA: Pahalla olkoon pahan palkka, sitä en häneltä kiellä. Mutta muutoinkin on hän semmoinen veitikka, että osaa se vain heittää lenkkua asiassa. Häntä on vaivattu paljon pahoissakin asioissa, mutta ei sitä ennen ole riksista permeen saatu. Kuinka sitte käynee nyt tässä asiassa.
ILMOLA: Hän kuuluu olevan pirullinen, mutta ehkä nyt on jo hänellä länget lähempänä olkapäitä. Eihän sitä aina myötätuultakaan piisaa.
VINKKA: Niinpähän lienee; mutta on tässä asiassa vielä muutakin semmoista, joka joutui minun tyhmään ymmärrykseeni tässä.
ILMOLA: No mitä se sitte oli?
VINKKA: Epäilen että tuo hyvä Kela saa vielä viinalla villityksi Hutjan niin, että ei hänestä olisikaan sitten enään oikeuteen vietäväksi. Sillä hän käy vähästäkin viinasta niin hurjalle päälle, että pauhaa niin ettei harakatkaan saa oltua silloin kartanolla.
ILMOLA: Jaa, se viina, sehän on sitä visaa, että se villitsee viisaankin, saati sitte semmoisen, joka on vähänkin pehmeäpäinen. — Mutta ehkäpä hän ei enää ennätä pahentua, koska hän äsken vielä oli niin hyvällä tuulella ja koska jo päästään ehkä pian esiinkin. Odotetaan vaan hyvää tulosta! (Kuuluu koputus oven takaa ja sisään astuu Kela.)
KELA (On pöhnäisen näköinen): Anteeksi hyvät herrat, että rohkenen tulla vielä teitä vaivaamaan. Tulin nähkääs vielä sovintoa hieromaan. Tehdään nyt, hyvä naapurini Vinkka, oikein kristillinen sovinto. Ja tehdään se heti, ennenkuin mennään itseämme paistamaan tuonne herrain lakiahjoon. Minua inhoittaa jo koko lain käynti. Olen saanut omantunnon nuhteita ja siinä kiirastulessa ollessani teen nyt sovinnon. Vai onko teissä siihen miestä...? Onko sydän keskellä rintaa, vai onko se kurkussa, kuin kotkan ruoka kuvussa.
VINKKA: No minkälaisen sovinnon se naapuri sitten tekisi.
KELA: Mennään heti meille ja otetaan tuoppi viinaa ja hankitaan koninlihaa sapuskaksi, koska konien vaivannäöstä on tämä riitakin meillä. Ja sovitaan sitte asia niinkuin kristillinen rakkaus vaatii ihan tukka tukkaan.