ILMOLA: Onkos hän sitte sekapäinen ja epäiltävä valalle pääsemiseen.
VINKKA: Onhan se väliin vähän hataralla tuulella, mutta valan merkityksen hän tietää aivan hyvin, sillä hän on lukenut paljon raamattua. — Mutta kas! Nyt hän kuuluu olevankin tulossa tänne tuolla porstuvassa.
HUTJA: Hyvää päivää! Tulin täältä tapaamaan torppari Vinkkaa saadakseni häneltä vähän rahaa, että täällä saisi edes kupin kahvia näissä juhlapidoissa.
VINKKA: Vai rahaa. Pitäähän sitä vähän antaa jo etukäteen. Tuosson pari markkaa.
ILMOLA: Mutta ole vain sitte varovainen puheessasi oikeudessa.
HUTJA: Mitäs varovaisuutta siinä on. Sen puhun mitä tiedän.
ILMOLA: Mitäs oikein tiedät?
HUTJA: Tiedän, että Vinkka oli Kelan puolesta viisi päivää ajamassa rovastin pappilaan halkoja, Kelan maksua vastaan. Niin kehui Kela itse minulle.
ILMOLA: Missä hän sitä kehui?
HUTJA: No, kun osuin olemaan Kelan torpassa silloin kun hän tuli niitä halkoja ajamasta. — Mutta siitä puhutaan vasta oikeudessa, eihän tämä ole se paikka. Minun täytyy nyt mennä ottamaan tällä rahalla suuhuni.