MARI: Miksikäs ei —.
ILMOLA: Mutta ei sinun tarvitse puhua siellä kaikkia Kelan puheita, eikä kertoa sen parjauksia suuripalkkaisesta paavista; sinun on vaan sanottava olleesi pappilassa palveluksessa ja nähneesi silloin, että Vinkka ajoi halkoja Kelan kanssa, sekä kuulleesi, että Kela sanoi maksavansa siitä palkan Vinkalle. Osaatkos niin puhua?
MARI: Kyllä, en minä ole ennenkään puheessani pussiin joutunut; vaikka tosin en ole usein valalla ollut lakituvassa, mutta en silti sitä kammo.
ILMOLA: Se on oikein. Nyt on meillä tiedossa varma voitto. Vieläpä käy muutenkin hullusti tuon Kelan. Pian saa hän sakkoakin suunsa purkamisesta siellä oikeudessa. Ei hän kumminkaan malta olla sielläkään liiaksi kiskomatta kitaansa, siinä rikkiviisaudessaan.
VINKKA: No nytpä sitä saan olla jo minäkin hyvilläni tästä asiastani ja nytpä minä jo tahdon luvata sihtierillekin osan niistä tuloista mitä Kelalta saadaan.
KELA (On kuunnellut oventakana ja hyppää nyt sisään): Vai niin, että osakaupoilla täällä ruvetaankin riitelemään ja vai niin, että Marikin tuo morsian-tyttö tulee todistamaan lähimmäisensä puolesta. Mutta ei häikäillä sittenkään. Minä kiinnitän vaan supliikkijani, kuin Tuohi-Eero rallijaan.
ILMOLA: Ulos, ulos! minun huoneestani — ja menekin nyt niin, ettet enää oventakana kuuntele ja väikäile. (Kela menee takaperin ovesta ja kumartelee ivallisesti.)
VINKKA: Semmoinen se on se Kela. Syystäpä tarvitseisikin hän saada sakkoa oikeudessa, kuten sihtieri sitä ennustaa.
ILMOLA: Sitä ennustan minä ja se tapahtuukin pian tuommoiselle ventturalle kuin Kela on. Kukas sitte, jos ei semmoinen, sakkoa saa. Pian saa linnaakin kun pahimmoilleen käy. Sekin saadaan nähdä täällä piakkoin.
VINKKA: Nythän on muuten kaikki hyvin, mutta se on vielä asia, että olisi hyvä saada puhutella tuota todistajaani Hutja-Nestoa, millä päällä se lienee nyt tällä kertaa.