ILMOLA: Hän on torppari Jonas Tuomaanpoika Vinkka Vehkaveden kylästä.
PUHEENJOHTAJA: Entäs vastaaja, mikä hän on?
KELA: Minä olen torppari Eljas Esanpoika Kela, samasta kylästä kun kantajakin.
PUHEENJOHTAJA (Katsoo terävästi): No minkälainen asia kantajalla sitte on?
ILMOLA (Lähestyy puheenjohtajaa): Ollessani kantajan asiamiehenä saan tuoda nöyrimmästi esiin sen asian, mistä kantaja on vastaajan haastattanut. Hän siis vaatii vastaajalta työpalkkaansa siitä, että on ajanut omin hevosineen vastaajan puolesta pappilaan viisi päivää taksvärkkihalkoja. Ja kun kantaja ei ole saanut siitä mitään palkkaa, niin on pakotettu anomaan oikeuden velvoittamista siihen.
PUHEENJOHTAJA: Mutta mitäs ne taksvärkkihalot ovat? Sen sanan merkitystä en minä oikein ymmärrä.
ILMOLA (Nöyrästi): Niin — vaikeahan sitä on todella ymmärtääkin, sillä sehän on vain noiden asianomaisten yksinkertaista puhetapaa. Tokko se lienee edes suomen kieltäkään — eikä taida olla tuskin mitäänkään kieltä; mutta tulinhan minäkin sitä niin sanoneeksi, kun se on minulle niin nimitetty.
PUHEENJOHTAJA: No, miten se sitte oikein on?
ILMOLA: Se on, että kun tämän Kelan kuten Vinkankin torppa on pappilan maalla ja kuten tiedetään on usein pappien torppareilla tavallista korkeammat verot ja työpäivät ja sitä työtä kutsuvat he taksvärkiksi, jota tekevät pappilaan verostaan. Kelalla oli määränä ajaa iso joukko halkoja ja kun nämä halot olivat ajettavat pitkän matkan takaa, niin täytyi hänen pitää siinä Vinkkaa apunaan.
PUHEENJOHTAJA: Jo olen selvillä. Mutta minkäverran kantaja vaatii vastaajalta siitä työstään?