ILMOLA: Vaatimus on 50 mk, sillä se oli niin ylen kovaa ajoa, kun heillä oli urakkatyö.
PUHEENJOHTAJA: Mitäs vastaaja sanoo tähän?
KELA (Lähestyy puheenjohtajaa): Korkea laki ja oikeus! Että kantaja oli minun edukseni halkoja ajamassa pappilaan, se on totta. Mutta hän teki sen työn minulle samallaista työtä vastaan. Sillä meillä oli semmoinen sopimus, että minun piti antaa mieheni ja hevoseni siitä hänen työhönsä sitten. Ja eikä vähä mitään... kun sai minulta miehen ja hevosen, niin hän piti niitä kuusi viikkoa, siitä viiden päivän työstä.
VINKKA (Hätäisesti): Senkös siihen nyt sait — sen vietävä! (Ilmola nykäisee häntä kädestä ja kuiskaa: ei täällä saa pahasti puhua.) Nehän olivat Porin puolella kerjuulla, kun heitä oli kaksi vanhaa ja huonoa, niin Kelan isä ja minun isäni, niin heidät pantiin kerjuulle vähävaraisuuden ja huonon vuoden takia.
KELA: Mitä joutavia... Eihän tässä varat eikä kerjuu tule kysymykseen, vaan se, että minä annoin kantajalle hänen työstään mieheni ja hevoseni, jotka eivät tottapuhuen olleet niin huonoja, että eivät olisi vastanneet monin kerroin tuolla kuuden viikon ajalla sitä viittä päivää, minkä hän minulle teki. Ja eihän toki kantaja ole pannutkaan heitä niin huonoon työhön kuin kerjuulle, vaikka koittaa nyt sillä puolustaa itseään.
VINKKA (Äkäsesti): Elä tolota! Puhu asia niinkuin se oikein on. Sinä sen...
PUHEENJOHTAJA: So-soh! Elkää nyt riidelkö. Eihän tästä asiasta tule mitään selvää sillätavoin.
KELA (Nyökkää päätään saadakseen puhevuoron): Arvoisa oikeus! Asia on itsestään niin selvä, että minä en ole mitään velkaa vastaajalle. Pikemmin saamista vaan.
ILMOLA (Nöyrästi): Herra puheenjohtaja! Pyydän tuoda oikeuden huomioon sen, että jos vastaajan olisi vastasaatavaa kantajalta, niin tietysti hänen olisi pitänyt antaa vastahaaste omasta saatavastaan, ennenkuin hän olisi sitä voinut sotkea tähän asiaan.
KELA: Se on siitä lusikan lävestä... Milläs tavalla minun olisi tarvinnut antaa vastahaastetta, kun kerran minun mieheni ja hevoseni työ kuuluu itsestäänkin palkkioksi sille työlle, mitä kantaja on minulle tehnyt. Ja kun kerran meillä oli tällainen sopimus, että minä maksan työllä työn takaisin, käyttämättä siinä mitään muita maksun välityksiä.