Mitä ehdoitukseesi tulee, että saisin Marian vihdoinkin elämäni kumppaniksi, niin siihen myönnyn sydämmestäni, mutta koska hänen isänsä on ollut sitä vastaan, niin olen antanut sen olla hänen asianaan. Siitä saa tuo arvoisa isäntä antaa nytkin lausuntonsa.

— Kyllähän minä sitä vastaan olen ollut, mutta murretaanhan kivikin, mitä sitten ihmisen mieli, sillä nyt olen tullut jo toiselle tuumalle, kun olen huomannut, miten kunnokas ja ymmärtävä mies Kaarlo on. — Siis tapahtukoon heidän oma tahtonsa, sanoi Niemeläinen värähtelevällä äänellä, sillä hän tuli ikäänkuin loukatuksi, kun kuuli Juusen ja Kaarlon puheet.

Arvaahan mikä sitten tapahtui… Mitäs muuta kuin onnelliset kihlajaiset. Ojalan perhe ynnä muita lähellä olevia arvoisia henkilöitä ja ystäviä kutsuttiin Niemelään, jossa oli riemua ja nautinnoita vieraille tarjona. Kaikki iloitsivat siitä että Maria pääsisi Kaarlolle elämän kumppaniksi. Niemeläinen itsekin hieroi kämmeniään mielissään ja kohteli kunnioituksella Kaarloa. Mutta miten suureksi siitä tuon ilo riemastuikin, kun pehtoori K. ilmoitti kaikkien läsnäollessa, miten paljon Kaarlolla on omaisuutta, sanoen hänellä olevan mahtavan maatilan T. läänissä P:n pitäjästä. Hän sanoi itse olevansa sen talouden hoitaja eli pehtoori, joten hän tietää, että tila on hyvin tuottava ja nimeltään Hovila.

Tämä oli kuulijoille suuri ihme, mutta he uskoivat kuitenkin sen todeksi, kun saivat kuulla kaikki asianhaarat. Niemeläinen hymyili ja milt'ei itkenyt ilosta.

XVI.

On kulunut joku aika. Kaarlo ja Maria ovat onnellisessa yhteiselämässä. Nyt ovat he uudessa paikassaan, Hovilassa, johon muutettuaan he antoivat Ojalan talouden pehtoori K:n hoidettavaksi.

Tyytyväisyys ja yltäkylläisyys on nuorella parilla jokapäiväisenä onnena. — Maria kukoistaa kunniassa ja kauneudessa. Ruusut ovat palanneet entistä kauniimpana hänen kasvoilleen. Näitä ihaeli usein Kaarlo ja kutsui Mariata "kultanupuksensa".

— Niinkös toki … sinä olet se kettu, äännähti Maria noihin Kaarlon imarruksiin.

Muun muassa kasvoi Hovilan salin ikkunalla kaksi ruusua, joita katseli Maria aatteisiin vaipuneena ja sanoi: — Kaarlo, koska viedään nämät kukat Annan haudalle, sillä ilma on ehkä jo siksi lämmintä, että nämät rupeavat hyvin kukoistamaan?

— Ehkä huomeniltana?