A. Meni poika Pohjolahan, mies pieni Pimentolahan, pystyn peukalon pituinen, härän kynnen korkunainen. Oli tuolla yötä kolme pimeässä Pohjolassa. Tuli poika Pohjolasta. B. On poika kolmiöinen, meni poika Pohjolahan, oli siellä yötä kolme yötä kolme käyessänsä. Tuli poika Pohjolasta pojan Pohjolan keralla. Hyytä huuhti housun suusta.
Tosin myös Pakkasenluvussa kuvataan pahan pakkasen pojan Kuljuksen kolmiöinen olo Pohjolassa:
Kulki Kuljus Pohjolahan. oli tuolla yötä kolme tuli peuran peittehessä tuli karhun kattehessa.
Mutta tämä Pakkasensynty esiintyy yksistään Ilomantsin puolella, jota vastoin mainittu Tulenluku tavataan laajemmalla alalla Suomen Karjalassa ja lisäksi Inkerin puolella, missä nimetön tulenlumoaja astuu alas taivaasta.
Mies kuni tulen sisässä lukevi tulen vihoja. — Meni tuolta vieraisihin läpi reppänän yheksän. Oli tuolla yötä kolme, tuli tuolta kotihin, jäätä huusi housun suusta, hyytä paian palkomista.
Tulenlumoajan kolmiöinen Pohjolassa käynti ei voine olla muuta kuin kansanomainen muodostus Vapahtajan saman ajan kestäneestä Tuonelassa käynnistä. Joskus mainitaankin jääntuojana tavallisemman Maarian asemesta Jeesus:
Tuli Jeesus kulta tuolta maalta tälle maalle, hyyssä helmat, jäässä polvet, jääkintahat käessä.
Tilapäisesti muissakin loitsuissa kohtaamme pojan Pohjolasta avuksi kutsuttuna tai apuun rientävänä:
A. Tule poika Pohjolasta, tule poika pirtin eestä! Tääll' ois poika päästettävä. B. Tuli poika Pohjolasta — jolla suu sulan kynänen, pääkin päivän kakkarainen. C. Tuli poika Pohjolasta sata sarvea otsassa. — Se oli sarvi sarviansa, joka oli syänalassa. D. Tuli poika Pohjolasta — suonivihko kainalossa.
Ensimäiseen näytteeseen on verrattava Pätöisen pojan pirttiin kylmäminen Pakkasenluvussa, toisessa osoittaa pojan kuvaus laulajan ihannoimista, kolmannessa ja neljännessä on voiteen tuoja ja suonivihkon kantaja ilmeisesti Neitsyt Maarian sijainen.