Runollisen mielikuvituksen leikintä on edelleen luonut monessa syntyrunossa -nen päätteisiä isännimiä[156] ja erittäinkin -tar päätteisiä äidinnimiä.
Löylyn määresanaan auterinen, joka on käsitetty ikäänkuin sukunimeksi, liittyy välittömästi äidin nimi Auteretar.
Löyly poika auterinen,
Auterettaren tekemä!
Ampiaisen mainesanasta angervainen, joka kuvailee olopaikkaa angervakasvin (Spiraea) läheisyydessä, on ensin tehty sen isoisä ja siitä on edelleen johdettu naispuolinen Angervatar.
Ampiainen angervainen,
Angervaisen poian poika,
Angervattaren tekemä.
Käärmeellä, jonka suu toivotetaan villaiseksi, on muka isä villainen ja emä Villatar.[157]
Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi, villainen sinun isäsi, Villatar sinun emäsi.
Kiiltopintaisen sisiliskon kuvataan syntyneen vaskesta, kasarista eli kuparista.
A. Se on vaskesta valettu.
B. Kasarista kannettu.
C. Rintas on vaskesta valettu,
kuparista kuuraeltu.
Näistä sanoista on toisinaan muodostettu sisiliskon omaksi tai äidin nimeksi Vasketar ja Kasaritar, Kasarikki eli Kasarinen; myös isän nimi Uparo lienee vokaalisen alkusoinnun aiheuttama muunnos oletettavasta Kuparo.