Kahden talon valkeanhaltiain keskustelusta kerrotaan: "Siunataanko sinua?" — "Siunataan." — "Ei minua siunata, ja poltan koko talon." Hän poltti ja sentähden siunataan valkea.[35]
Talon rakennuksista aivan erikoisessa asemassa oli paja, jolla oli oma väkensä ja haltiansa. Nämäkin olivat läheisessä yhteydessä vainajain kanssa.
Jos pajanväen tahtoi panna varjelemaan pajaa, niin sinne vietiin yöllä hautausmaan multia pussissa, joka haudattiin ahjon pohjalle, loitsien:
Pajanväki, kirkonmiehet, suojelkaatte saatujani, vahtikaatte vaivannäköäni, pielkää pahointekijää!
Silloin paukkui aina "tyhjä" pajassa; jos varas meni, jäi varmasti sinne.
Pajanväki saatiin avuksi menemällä vanhaan pajaan, josta ei tiedetty, kuka siinä oli ensimäiseksi takonut (= vainaja). Painettiin paljetta kolmesti, niin että ahjossa pölähti tuhka, jota sitten kolmasti hyppysillään otettiin sianrakkoon. Lisäksi otettiin teräkalujen karkaisupurtilon pohjasta roskaa kolmesti ja samoin alaisimen kannan alle varisseita raudansilpuja. Sijalle vuoltiin kultaa kuhunkin paikkaan kolmesti. Sitten puisteltiin sianrakossa kaikki sekali ja rakko sidottiin paljasta rintaa vasten vaskilankaan, joka oli hartioista ympäri. Pajanväen omistajan ei tarvinnut pelätä hevosen potkivan, eikä hätyyttävä rosvokaan hänelle mitään voinut. Ahjon pohjasta tuhkaa otettaissa oli lausuttava:
A. Liekö pajassa miestä?
tai:
B. Liekö miestä lietsehellä, alla ahjojen apua?
Pajanväki kuvailtiin näyttäytyvän mehiläisinä.