Tapiolan tarkan vaimon eli neidon kera vaihtelee Tapiotar vaimo tarkka ja simasuu Tapiotar.
Puhutellun metsän rinnalla tuli Tapiokin personoiduksi. Kun sanan alkumerkitys oli runolaulajalle hämärtynyt, sai tämä personallinen vivahdus helposti tukea säkeistä, jotka mainittua yleistä säettä seurasivat tai sen eteenkin tunkeutuivat.
A. Tainno ainoinen Tapio, ihastu isäntähinen! B. Mielly metsä, kostu korpi, mielly Metsolan emäntä, taivu ainoa Tapio!
Säkeen entistä yhteyttä muistuttava tekosana (taivu) saattoi väistyä muun määreen tieltä, ja esim. mainesana tarkka kohdistua itse Tapioon.
Tarkka ainoinen Tapio!
Tuntuvasti personallisemman leiman sai Tapio sitenkin, että se omisti metsän paikalliseksi määreeksi laatusanan ohelle.
A. Metsän kultainen kuningas, metsän taunoinen Tapio! B. Hyvä emäntä, metsän emäntä, metsän taitava Tapio!
Saattoipa omantomääre metsän siirtyä aivan kiinni Tapio sanaan:
Metsän eukko kaunis karva, tuo itse metsän Tapio, Pinneys Tapion poika, älä piä, älä pinne[h]i!
Päältäkatsoen näyttää siltä, kuin tässä olisi edustettuna kolme haltiaa: itse isäntä Tapio nimisenä ynnä hänen emäntänsä ja poikansa. Seuraava säe: "sinun on Ristus ristinynnä", kuitenkin osoittaa, että on kysymys karhusta, joka saa kaikki mainitut nimitykset. Tapio on tässä verrattava karhun tavalliseen puhuttelunimeen "metsä".