Metsolan kuninkahalle,
Tapiolle rikkahalle.
Vain näennäisesti tässäkin Tapio saa personallisen värityksen. Muissa toisinnoissa kuuluu edellinen säe: Metsälle kuninkahalle, josta Tapion asema metsän kertosanana ja personoimisen laatu käy täysin selville. Ilman edellistä säettä tavataan jälkimäinen myös muodoissa:
A. Tapiolle rikkaudeksi.
B. Tapiolle kultaiselle.
Jälkimäistä vastaa kerran puhuteltu "metsän kultainen Tapio", jonka edellä käy välittömästi:
"lepy lehto, kostu korpi!"
Joissakuissa Karhunpeijaisrunoissa pyydetään kuulemaan:
Soittoa pyhän Tapion,
metsän piian pillin ääntä.
Vanhemmista kirjaanpanoista päättäen on kuitenkin alkuansa kehoitettu kuulemaan soittoa Tapion torven. Kotona odottajatkin toivovat:
soivaksi Tapion torven,
metsän pillin piukavaksi.
Metsän piian asemella tapaamme kerran pyhän piian, josta pyhä sana lienee Tapiolle siirtynyt ja joka myöhemmin tulee selitettäväksi.