HEIKKI. Hm! (Kävelee kiihoittuneena edestakaisin.)
ISÄNTÄ. Täytyyhän meidänkin kerran kestejä pitää — pitkästä aikaa.
HEIKKI. Sitäkö varten ne portin ja muurin laitokset?
EMÄNTÄ. Saisivathan ne muutenkin olla tehtyinä.
HEIKKI. Äiti, te kiusaatte minua.
JERE. Kattos tota ronttia!
EMÄNTÄ. Minä kiusaan sinua?
HEIKKI. Kyllä minä huomaan, mihinkä te tähtäätte.
EMÄNTÄ. Mitä ihmeen huomaamista siinä on? Parempaa tyttöä kuin Kerttu ei ole näillä kulmilla.
ISÄNTÄ. Kyllähän sinä sen itsekin tiedät.