ISÄNTÄ. Poika, mitä sinä meinaat?
HEIKKI. Entäpä jos tekisin niin?
EMÄNTÄ. Oletko sinä tullut hulluksi?
ISÄNTÄ. Oletko sinä valveilla vai puhutko sinä unissasi?
HEIKKI. Kyllä minä olen täysin hereillä ja minun järkeni on kirkkaampi kuin monasti ennen.
EMÄNTÄ. Minä en ymmärrä sinua.
ISÄNTÄ. En minäkään.
HEIKKI. Te olette tänään pakoittanut minut sanomaan, mitä jo kauan sitten olen aikonut teille ilmaista. Minä tarvitsen kohta vaimon ja minä olen valinnut itselleni vaimon, ja se on juuri meidän Vilma.
EMÄNTÄ. No jo minä kummia kuulen! Hahhaa! — Mutta sehän sopiikin. Isä juo ja pelaa talonsa ja poika nai piian äpärän. Kyllä tätä sukua on Paha siunannut.
HEIKKI. Äiti!