ISÄNTÄ. Oli miten oli, mutta kauheata se vaan on.
EMÄNTÄ. Säälittääkö sinua, kun joku maankulkija joutuu varkaudesta linnan leipään?
ISÄNTÄ. Mitäs minä semmosta säälin. Selvä pelihän se on. Työ ja palkka.
EMÄNTÄ. Mutta noitia sinä säälit.
ISÄNTÄ. Eihän varkaita polteta.
EMÄNTÄ. Varas vie sinulta tavaraa, sinä ostat uutta… Mutta noidan tuhoja ei voi millään korvata.
ISÄNTÄ. No panisi sitten vaikka eliniäksi linnaan.
EMÄNTÄ. Noidan vihat ulottuvat vielä lapsiin ja lastenlapsiin. Noita voi tuhota vaikka kokonaisen suvun.
ISÄNTÄ. Lopeta nyt jo, hyvä ihminen! Sinähän vallan itsekin jo villiinnyt. Minua jo kauhistaa.
EMÄNTÄ. Ei sinua ennen kauhistanut, kun Honkalan kammarissa herrojen kanssa kummitusjuttuja kertoilit ja tuutinkiä joit.