ISÄNTÄ. Aina sinä muistutat sitä Honkalaa. Ne hyvät ajat ovat olleet ja menneet… tuutingit ja muut.
EMÄNTÄ. Ehkä ne vielä kerran palaavat.
ISÄNTÄ. Eivät koskaan.
(Vaitiolo.)
EMÄNTÄ. Kuules, Taneli. Tahtoisitko sinä yhden ryypyn.
ISÄNTÄ. Annatko sinä vai lasketko sinä leikkiä?
EMÄNTÄ. En minä leiki tänä iltana.
(Menee kamariin. Pirtti alkaa vähitellen hämärtyä.)
EMÄNTÄ (tulee tuoden mukanaan pullon ja pikarin. Kaataa isännälle ryypyn.)
ISÄNTÄ. Muistoa! — Äh! (Emäntä kaataa toisen ryypyn, isäntä naukkaa.) Ahhah! Se teki hyvää… Jos kaataisit vielä kolmannenkin. (Emäntä kaataa.) Ihanhan me nyt täällä istumme iltaa viettämässä kuin Honkalassa ennen. Helkkarissa on entiset komeudet — mutta hauskaa se näinkin on. Muistoa!