ISÄNTÄ. Semmoista minä en tee.
EMÄNTÄ. Niin, tietysti. Sinussa on miestä juomaan talosi, sinussa on miestä suremaan sitä, mutta kun voisit palauttaa kaiken ennalleen, niin: "semmoista minä en tee".
ISÄNTÄ. Se olisi niin kauheata.
EMÄNTÄ. Kauheata oli lähteä lapsuudenkodistaan tähän hökkeliin.
ISÄNTÄ. Mutta ajattelehan nyt!
EMÄNTÄ. Minä olen ajatellut ja huomannut, että sinä olet onneton raukka. Sinä tahtoisit ja et tahtoisi. Sisimmässäsi sinä himoitset Honkalaa, mutta kun sitä sinulle tarjotaan, et uskalla ottaa sitä. Sinä olet tahdoton nahjus!
ISÄNTÄ (ottaa ryypyn). No, no! Hillitsehän kieltäsi, muija!
EMÄNTÄ. Se sinä olet juuri.
ISÄNTÄ. Sinulla ei ole omaatuntoa.
EMÄNTÄ. Ja sinulla se on. Sinulla, joka pakoitit vaimosi ja lapsesi muuttamaan korpeen. Mainio omatunto!… Ja nyt kun sinä voisit pelastaa heidät kurjuudesta, nyt kun sinä voisit pelastaa vaimosi ja sikiösi kurjuudesta, niin nyt se omatunto taas tulee esille. Omatunto sinulla on, raukkojen ja pelkurien omatunto.