HEIKKI. Ei löytynyt.
ISÄNTÄ. Hm.
HEIKKI. Kuka olisi eilen uskonut, että tään tämmöistä tapahtuu.
JERE. Kyllä minä silloin sammuttaissa jo huomasin siinä emännässä jotakin erinomaisempaa. Se hoki hokemistaan: "pelastakaa minun poikani" ja olisi juossut valkeeseen, jollen minä olisi kädestä sivulle taluttanut. Mutta enhän minä ymmärtänyt, että se näin pitkälle menisi.
HEIKKI. Tämä on kova päivä meille, isä.
ISÄNTÄ. Kova sinulle, kovempi minulle.
JERE. Kyllä tästä vielä hyväkin tulee. Semmoiset pelästymisen puhdit kuuluvat menevän ohitse.
ISÄNTÄ. Kunpahan löytyisi.
JERE. Ei se kaukana taida olla, vaikkei silmiimme osunut. Kyllä se kotia tulee.
HEIKKI. On se sentään ihmeellistä, että se äiti sitä saunan paloa niin ankarasti säikähti.