ISÄNTÄ. Heikki elää, Katri.
EMÄNTÄ. Niin, Heikki elää. (Huomaa Vilman, joka on seisonut taampana.)
Vilma. (Vilma tulee lähemmäksi.) Sinä pelastit minun poikani.
VILMA (heittäytyy itkuun purskahtaen emännän sängyn viereen.) Rakas emäntä, antakaa anteeksi…
HEIKKI (ikäänkuin aikoen estellä). Vilma…
EMÄNTÄ. Sinä!… Pyydät anteeksi?… Pois! Pois teeskentelijä!… Ei, ei. Älä mene! Jää tänne… Täällä on niin kuuma, minua tukehduttaa… Aukaise akkuna, Heikki. (Heikki aukaisee akkunan.) Auta minua nousemaan.
ISÄNTÄ. Sinun on parasta nyt vaan levätä.
EMÄNTÄ. Minä tahdon akkunan luo.
(Isäntä ja Heikki taluttavat hänet sinne. Vaitiolo.)
EMÄNTÄ. Mitäs varten tuonne portille on liinoja pantu?
JERE. No kun niitä vieraita piti… niin minä ajattelin…