EMÄNTÄ. Niin, tänäänhän… (Purskahtaa yhtäkkiä itkuun.) Heikki, vihaa minua! Minä olen huono ihminen, julma äiti. Vihaa minua!…
HEIKKI. Te olette niin hyvä.
EMÄNTÄ. Sinä et tiedä, mitä sinä sanot! Kuule, mitä minä kerron, minä tunnustan sinulle kaikki ja sinä olet vihaava ja ylenkatsova minua. Tiedä, että sinun äitisi on —.
JERE (keskeyttäen). Minä pyytäisin, että te jättäisitte sanomatta sen mitä aioitte. Minä tiedän kaikki… Ei siitä tulisi huojennusta kenellekään. Semmoinen uhri on vallan tarpeeton.
HEIKKI. Mitä tämä merkitsee?
JERE. Se merkitsee sitä, että sinä menet naimisiin Vilman kanssa ja äitisi antaa siihen suostumuksensa.
ISÄNTÄ. Niin se taitaa olla paras, Katri.
EMÄNTÄ. Sinä näit.
JERE. Niin.
(Vaitiolo.)