EMÄNTÄ (puhuen väsyneesti, harvakseen). Ei ole tässä maailmassa enää mitään, joka minua kiinnittäisi, joka minut parantaisi… Honkalalle minä elin… nyt minä olen tarpeeton ihminen… Niin turhaan olen minä kärsinyt… niin tuloksettomasti ponnistanut… Tämä on kaikki niin järjetöntä… Mikä on tämän kaiken tarkoituksena…
HEIKKI. Eläminen vaan.
EMÄNTÄ. Ja sitten kuoleminen, kuoleminen…
Esirippu.