AARNE. Matkoille, huvittelemaan! — Millä ihmeellä minä matkustelisin?
Tuskin kohta enää kykenen hankkimaan kakkua suuhuni ja verhoja ylleni.
VILJO. Sinä liioittelet!
AARNE. Totisesti en liioittele! — Tuohan on juuri yhtenä minun painajaisenani. En ymmärrä, millä minä elän tässä maailmassa.
VILJO. Teet työtä.
AARNE. Siihen en minä kykene.
VILJO. Maalaat.
AARNE. Katselen ja nautin — toisin sanoen. Sillä ei eletä.
VILJO. Sinä olet onneton nahjus! Sinua täytyisi… täytyisi jollakin tavoin ravistaa, että sinä siitä uneliaisuudestasi heräisit.
AARNE. No niin! Nyt sinä jouduit ansaan. Nyt me olemme aivan samaa mieltä. Minua täytyisi ravistaa. Täytyisi sattua jotakin, joka minut kokonaan tempaisi mukaansa, joka minua ravistaisi. Semmoista halaan ja toivon, se minut pelastaisi.
VILJO. Ovatko sinun raha-asiasi todellakin niin huonolla tolalla?