AINI. Sen minä teenkin! (Menee puhelimeen eteiseen, puhuu seisten olohuoneen kynnyksellä.) 1497, olkaa hyvä! Kiitos!… Päivää, Antti! Etkö sinä jo tule!… Vai niin! Kauanko se vielä kestää?… Hyi! Jätä ne hommasi nyt edes tänä päivänä… Jätä nyt! Aarnekin on jo täällä. Ja, ajatteles, Viljokin on tullut kamaristaan ihmisten ilmoille… Ei! isä ei ole vielä tullut kotiin… Mutta hän tulee aivan kohta… Et voi uskoa, kuinka kauniin kahvipöydän Hilma on laittanut…. Tiedätkö sinä edes, mikä päivä tänään on?… No sanohan!…. Miksi et vastaa?… Haloo, haloo!… Haloo!… Mikähän tälle puhelimelle nyt tuli?… Haloo!… Tule sinäkin, Viljo, koettamaan.
VILJO (menee puhelimeen.) Haloo!… Koetetaanpahan päästä uudestaan keskusasemalle… 1497, olkaa hyvä!…. Haloo!… Haloo!… No sepä nyt on merkillistä! Eikö se peijakas vastaa!… Tämähän on vallan ihmeellinen rukki!… Haloo!… 1497, olkaa hyvä! Kuinka? 1497 epäkunnossa? Vai niin! Kiitos!… Antin kone on epäkunnossa.
AINI. Voi, voi! Mitähän se merkitsee? Ei suinkaan Antille vaan ole tapahtunut mitään onnettomuutta?
VILJO. Se merkitsee, että Antin kone on joutunut epäkuntoon eikä yhtään mitään muuta.
AINI. Minä niin pelkään!
VILJO. Tietysti!
AINI. Minä aavistan jotakin pahaa! Antinhan on niin vaarallista oleskella täällä. Voi, voi, Viljo! Jotakin tapahtuu! Ja minä kun olin juuri niin onnellinen.
(Pyyhkii kyyneliä.)
VILJO. Mutta sinähän olet vallan mahdoton! Kerrankos nyt puhelin joutuu epäkuntoon. Ei semmoinen mitään merkitse. Sinä säikyt vallan turhia.
(Painaa sähkökellon nappulaa.)