VILJO. Älä sinä turhia kuvittele. Kyllä se mies osaa asiansa hoitaa.
AARNE. Onhan Antti varovainen, mutta mikä vahingon estää. Sattuu joku erehdys.
VILJO. Mitä vielä!
AARNE. Se olisi Ainille kauhea isku. — Se olisi hänen loppunsa. Ja mitä arvoa olisi sen jälkeen minun elämälläni.
VILJO. Nyt sillä siis on arvoa?
AARNE. Antaisin henkeni, jos voisin säästää häneltä sen tuskan.
VILJO. Sinäpä olet erinomaisen antelias — ja päättäväinen.
AARNE. Etkö sinä edes hetkeksi voi lakata tuosta puhumistavastasi!
VILJO. Totta puhuen: minä luulen, että sinä petät itseäsi, että sinä näyttelet itsellesi.
AARNE. Tuo on yksi niitä sinun patentteerattuja insinööriajatuksiasi.