VILJO. Niitä juuri!
AARNE. Totta puhuen: minä luulen, että sinun perusominaisuuksiasi on ilkeys ja pahansuopuus. — Minä tunnen itseni tuskastuneeksi ja onnettomaksi sinun ja sinun kaltaistesi parissa. Teillä on olevinaan yksinkertaisia ajatuksia ja selviä neuvoja, joita te tyrkytätte jokaiselle. Itse te kykenette niitä suututtavan hyvin seuraamaan. Mutta kun te tapaatte ihmisen jollekka ne eivät sovi, nimitätte te kernaasti häntä vaikka hupsuksi näyttelijäksi. — Teidän omat härkämäiset kaavanne, neuvonne ja ajatuksenne ovat koskemattomia. — Te olette konipuoskareita, joiden rohtoihin ihmiset kuolevat. — Annan sinulle neuvon: jos sairastut, niin mene — eläinlääkärille!
VILJO. Kiitos vaan hyvästä neuvosta!
AARNE. Ei kestä!
(Vaitiolo.)
VILJO. Sinä olet hermostunut.
AARNE. Minä olen onneton.
VILJO. Koetan ymmärtää sinua.
AARNE. Kiitos!
(Eteisestä kuuluu kolinaa.)