PASTORI. Tämä tapaus ei varmaankaan jää ainoaksi.
VILJO. Ne lurjukset ovat jollakin tavoin päässeet jäljille.
AARNE. Kunpahan ei vaan Anttikin. —
PASTORI (keskeyttäen.) Minulle kerrottiin, että siellä pohjoisessa olisi joku ammuttu?
ROUVA BERGMAN. Niin! Voi, voi sentään! Kaikkia minunkin vielä pitää kuulemani. Mutta oli se onni sentään, että Yrjö pelastui. Onhan nyt edes jotakin toivoa. Vaikka Herra yksin sen tietää! — Samalla kertaa kuin Yrjön vangitsivat, ampuivat ne hänen toverinsa. Yritti, poikaparka, pakoon ja siihen ne sen sitten lopettivat. — Jaa, jaa! Kyllä nyt aikoja eletään.
UKKO BERGMAN (huokaisten.) Eletään, joo, eletään!
VILJO. Mutta kerran on kostonpäiväkin tuleva!
ROUVA BERGMAN. Eivät taida enää näin vanhat ihmiset sitä hetkeä elää.
PASTORI. Kaikki onkin siis totta, mitä minulle vain huhuna kerrottiin.
AARNE. Onnettomuus on tulossa.