ROUVA BERGMAN. Sen Antti-herran tähden me tätä juuri tulimme puhumaan. Kyllä hänenkin nyt on parasta olla varuillaan, ettei käy niin onnettomasti kuin Yrjön.
PASTORI. Olen teille erittäin kiitollinen.
ROUVA BERGMAN. Ukko kyllä tahtoi mennä suoraan Antti-herran puheille, mutta minä en päästänyt sitä.
UKKO BERGMAN. Joo, mutta eihän se nyt —
ROUVA BERGMAN (keskeyttäen.) Ole sinä nyt vaiti vaan ja anna minun selittää! — Niin, sinne Antti-herran luokse sen ukon piti oitis mennä, mutta silloin minä sanoinkin: Vilhelm, älä sinä sekaannu politiikkaan!
UKKO BERGMAN. Joo, politiikkaan, mutta —
ROUVA BERGMAN (keskeyttäen.) Tuommoinen se on meidän ukko! Ei se yhtään ajattele eikä pelkää. Siperiaan sekin vielä joutuisi vanhoilla päivillään, jos saisi oman päänsä pitää. Ja mitä minusta sitten tulisi! On tässä jo surua ilmankin. On, on. Yrjönkin jo veivät. — Ettei vaan kävisi toisten samalla lailla!
PASTORI. Meidän on ilmoitettava tästä Antille. Hänen pitäisi aivan kohta tulla tänne.
ROUVA BERGMAN. Niin, tieto on toimitettava, että osaa edes vähän väistää. Ukolle minä juuri sanoin: Olisipa se Yrjökin edes kuullut jotakin etukäteen, ehkä olisi pelastunut.
UKKO BERGMAN. Joo, pelastunut olisi.