AARNE. Hm!
HILMA. On se ihan ihmeellistä, että se Antti-herrakin niiltä matkoiltaan palasi. Ja me jo luulimme, että sinne se ikipäiviksi jäi.
AARNE. Kuka Hilmalle on puhunut Antin matkoista?
HILMA. Neitihän sitä puhui. — Enkä minä ole siitä sanaakaan hiiskunut kenellekään, vaikka minä sitä nyt tässä herralle ihmettelen.
AARNE. Parasta onkin, että olette siitä asiasta vaiti.
HILMA. Tottakai! Johan nyt minä semmoisia rupeaisin kylälle kanniskelemaan.
AARNE (Koputtaa perällä olevalle oikeanpuoliselle, Viljon kamarin, ovelle.)
VILJO. Sisään!
AARNE. Eikö sinun työsi jo ole valmis?
VILJO (aukaisee oven.) Odotahan nyt vielä hetkinen! — Isäkin tulee aivan kohta kotiin.