AARNE. Enkö saa tulla huoneeseesi istumaan?
VILJO. Sinä häiritsisit minua niin riivatusti. — Sinä et kuitenkaan osaisi olla vaiti.
AARNE. Niin, oikeastaan ei minulla olekkaan aikaa olla täällä aivan kauan tänä iltana, pistäydyin vain hetkeksi.
VILJO. Kyllä sinulla aikaa on. Istu nyt siellä vaan kaikessa rauhassa, minä tulen kohta.
(Painaa oven kiinni.)
AARNE (jatkaa kävelyään, sytyttää savukkeen, ottaa pöydältä kirjan ja rupeaa sitä selailemaan. Hetken kuluttua katsoo kelloaan ja, ikäänkuin jonkun päätöksen tehtyään, heittää kirjan takaisin pöydälle.) Olisikohan Hilma niin hyvä ja sanoisi nuorelle herralle terveisiä ja että minä en enää mitenkään ehtinyt odottaa. Minulla on kiireellisiä tehtäviä.
HILMA. Mitäs herra nyt oikein tarkoittaa? — Eikös herra oikein tulemalla tullut tänne kihlajaiskahvia juomaan?
AARNE. Tulinhan minä, mutta minä en muistanut silloin… Minun täytyy nyt todellakin lähteä.
HILMA. Ei luulisi semmoisia kiireitä olevankaan, ettei joutuisi veljensä kihlajaisissa olemaan. — Minä olen suora ihminen ja puhun aina suoraan.
AARNE. Kyllähän se niinkin on, mutta — - minulla on aivan erikoisia tehtäviä. Palaan ehkä tunnin tai parin kuluttua. Hyvästi nyt vaan!