ANTTI. Sinä et saa antautua surun valtaan. Minä palaan pian taas sinun, luoksesi ja sitten on meidän niin hyvä olla.
AINI. Koska sinä palaat?
ANTTI. Ensi keväänä minä palaan.
AINI (hyrähtää itkuun.)
ANTTI. Älä itke, rakas lapsi, älä itke. — Jotta voisin palata, täytyy minun nyt lähteä. Älä itke. Ole luja. Me elämme kaukana toisistamme, mutta pitkä välimatka vain yhdistää meitä lähemmin toisiimme. Sinun kirkas kuvasi seuraa minua elämäni kaikkina hetkinä. Ajatuksillani olen aina sinun luonasi.
AINI. Miksi piti näin käydä!
ANTTI. Rohkaise mielesi, rakas lapseni, ja ole tyyni.
VILJO (on mennyt akkunan luo tähyilemään.) Kiirehtikää, aika joutuu!
ANTTI. Aini, minä olen nyt taas maailmanrannan matkalainen —.
AINI (painautuu hänen syliinsä.)