PASTORI. Mitä sinä aijot Ainille sanoa, Antti?
ANTTI. Juuri äsken en sitä tiennyt, mutta nyt olen taas oma itseni.
PASTORI. Mutta, jos sinä kerran väsyt.
ANTTI. Silloin kuolen.
PASTORI. Äsken sinä olit väsynyt.
ANTTI. Minussakin on veljeni unitautia, mutta kohtaukset ovat lieviä ja niitten jälkeen tunnen itseni monin kerroin voimakkaammaksi.
(Aini ja Viljo tulevat oikealta.)
AINI. Johan sinä vihdoinkin tulit! Minä jo niin pelkäsin. — Mutta miksikä sinä olet niin vakava, niin oudon näköinen?
ANTTI. Rakas tyttöni, meidän täytyy taas erota. Minä lähden matkalle.
AINI. Sinua on kohdannut joku onnettomuus? — Sitähän minä aavistin!