VILJO. Onko miessuku kuollut, hävinnyt maan päältä! Minne ikinä katson, kohtaan samaa laimeutta ja haaleutta. Imeliä ruikutuksia kuulen, turhia vaikerteluja tarmon, mielenlujuuden ja elämänuskon innoittamien sanojen asemasta. — Häpeän kuulla sinun raukkamaisia puheitasi. Sinä pelkäät!
ANTTI. Jumal'auta! en pelkää. — Enkä kadu mitään!
VILJO. Minun täytyy toimia puolestasi. (Painaa sähkökellon nappulaa.)
Sinä sanot nyt hyvästi Ainille ja lähdet.
ANTTI. Olen valmis.
(Hilma tulee.)
VILJO. Hilma on hyvä ja menee pihaportille hetkeksi tähyilemään. Jos Hilma huomaa siellä joitakin outoja miehiä, niin Hilma on hyvä ja tulee ilmoittamaan siitä heti.
HILMA. Mitäs tämä nyt taas merkitsee?
PASTORI. Hilma menee nyt vaan!
(Hilma menee vasemmalle.)
VILJO. Sinä, Aarne, menet katuovelle. Ja muista pysyä hereillä! Mars! (Aarne menee vasemmalle.) Ja nyt minä menen Ainia hakemaan. (Menee oikealle.)