VILJO. Mistä ihmeestä ne heti tiesivät tulla sinua täältä meiltä hakemaan?
ANTTI. Ne ovat kaiketikin pitäneet silmällä Aarnea. Tai ovat kenties kysyneet keskusasemalta, mistä minulle viimeksi soitettiin. — Ja eiväthän ne voi olla varmoja siitä, että minä olen täällä! Tuolla ne kävelevät ja vaanivat. Jos ne olisivat vallan selvillä asioista, niin ne olisivat jo aikoja sitten tämän asunnon nuuskineet.
PASTORI. Mutta, jos ne lähtevätkin pois mitään sen enempää tekemättä.
ANTTI. Sitä eivät ne lurjukset kesken tee. Niillä on tietystikin monta rautaa tulessa. Kerran tämäkin apaja vedetään, kenties jo tänä yönä.
(Aarne tulee oikealta.)
AARNE. No, miltäs minä näytän?
ANTTI. Ne tuntevat sinut!
VILJO. Kyllä sinusta hyvä tuli. Ja pimeys auttaa vielä lisäksi.
PASTORI. Kyllä te olette ihmeellisesti toistenne näköiset nyt kun sinäkin ajoit partasi.
VILJO. No, no, isäkulta! Onhan siinä sentään eroa. — Mutta kyllä sinä niille Antista käyt sen verran kuin tarvitaan.