Rooman perustamisesta kertoo satu vielä seuraavat asiat:[223]

Aeneas rakensi kaupungin, jolle puolisonsa mukaan Rooman antoi nimen Lavinium. Täällä hallitsi hänen kuoltuaan poikansa Ascanius eli Iulus,. julilaisen suvun tarumainen esi-isä. Jonkun ajan kuluttua perusti Ascanius Albanus-vuorelle uuden kaupungin Alba longan, jonne hän muutti majansa. Siellä hallitsi sitte sarja albalaisia kuninkaita ja sarjan päässä Numitor, jonka nuorempi veljensä Amulius työnsi valta-istuimelta. Estääkseen Numitorin tytärtä Rea Silviaa, eli Ilian naimisilla laittamasta itselleen ja suvulleen vallankiistelijöitä teki hän tämän Vestan neidoksi. Mutta kuinka olikaan, synnytti neito Mars jumalalle Romulus ja Remus kaksoiset. Lapset heitettiin kuninkaan käskystä Tiberiin, mutta ajautuivat rantaan, jossa sotajumalan pyhä peto susi ruokki niitä maidollaan. Sieltä korjasi ne sitten paimen Faustulus, joka vaimonsa Acca Larentia'n kanssa kasvatti heitä. Nuorukaisiksi vartuttuaan ja saatuaan syntyperästään tietoa, tappoivat he Amuliuksen, asettivat Numitorin jälleen hallitukseen ja perustivat sitten Palatiini-vuorelle Rooman kaupungin. Sitä perustaessaan riitautuivat veljekset: Romulus tappoi Remuksen ja tuli yksin uuden kaupungin valtiaaksi. Toimittaakseen uuden kaupunkinsa asujamille, jotka olivat pelkkää miesväkeä, vaimoja, kutsui hän lähiseutujen asukkaat juhlaan, jossa Rooman miehet ryöstivät haltuunsa nuoret naiset. Tästä syttyi sota naapurien, sabinilaisten kanssa, joka kuitenkin päättyi sovinnolla ja liitolla. Sabinilaiset siirtyivät Roomaan asumaan ja molemmat kansat sulivat yhdeksi. Kuoltuaan jumaloitiin Romulus nimellä Quirinus.

Viitteet:

[1] Antiikin ajatuksia kuolemattomuudesta nähdään vielä kappaleessa Hades y.m.

[2] Joskus näkyy vielä personoiminen olevan ensi asteellaan, henkilön toimi vaan luonnon liikettä, kun esm. Boreas, Pohjoinen, vaan osaa vonkua ja puhista — mutta tämä on runoilijan kuvittelua enemmän kuin uskontoa.

[3] Ei Zevsillekään kaikkialla annettu pääsijää kultissa, vaan usealla paikalla oli vanhastaan valtiojumalansa sitä saamassa: Athenassa Pallas, Argossa Hera, Delfoissa Apollon, Rhodos-saarella Helios y.m.

[4] Viepä ihminenkin väliin voiton heiltä, koska esm. Otos ja Efialtes sitoivat Areen, Diomedes haavoitti hänen ja Afroditen (Il. V, 381); mutta tämmöisissä tapauksissa ihmiset tavallisesti eivät ajakaan omaa asiaansa, vaan tappelevat toisien jumalien puolesta (Diomedes Atheneen ja Heran) tai ainakin heidän suojanalaisinaan. Tämä lieventää muuten törkeää jumalia vastaan sotimisen rikosta.

[5] Näitä toimijumalia karttui suunnattomasti, kun esm. lapsen kehitysasteilla oli kullakin omat haltionsa: ensi seisomiskokeita valvoi Statanus, ensi kävelyä Adeona ja Abeona, puheen jokellusta Fabulinus, kouluun johti lasta Iterduca, kotia Domiduca j.n.e.

[6] Kreikan sivistys alkoi syvemmin juurtua Roomassa toisen punilaissodan perästä.

[7] Vrt. Luthardt, Antike Ethik.